tiistai 21. kesäkuuta 2011

we're not in wonderland anymore



Mietin tänään
mihin sade päättyy?
Onko jossain raja,
jonka toisella puolella
vaatteet muuttuu läpinäkyviksi pisaroista
ja toiselle puolelle astuessa
poskia kastelee vain kyyneleet?

Mietin myös
miksi sinun pitää olla niin kaukana.
Haluan sinut viereeni.
Juotaisi viiniä halkeilleista laseista
ja tehtäisiin piilo,
jonne pakenisimme kaikkia ja kaikkea

enkä minä pelkäisi enää.


1 kommentti:

sinä saatat olla juuri se
joka sattumalta minut pelastaa
meteoriitin alta.