tiistai 14. kesäkuuta 2011

jotenkin jäi kasvoihin kiinni




I wonder
when did it all stop making sense?
I don't understand.

Pelästyin
kun löysin itseni yöllä
järjestelemässä pillereitä
tasaisiin riveihin ja jonoihin.
Pelästyin
miten helpottavalta tuntui muistaa
että aina pääsee pakoon.
Minulla on valta.

Palasin takaisin peiton alle
eikä uni enää tarttunut minuun
koska ajattelin sinua.
Ja hymyilin.


3 kommenttia:

sinä saatat olla juuri se
joka sattumalta minut pelastaa
meteoriitin alta.