lauantai 11. syyskuuta 2010

ehkä nämäkin murhaajan kädet



Minulta on kadonnut taito kirjoittaa,
sanat uivat ohitseni,
eivät tartu koukkuihini.

Ihossani mustelmien kaikki sävyt
eikä häpeä silti poistu.
Minusta on tullut terävämpi,
kynteni painuvat yhä syvemmälle.

Kunpa olisi merenranta,
aallot juoksemassa yli kasvojeni.
Hukkuisin
ja olisin veden pohjassa kaunis.
Tai ehkä löytyisin
ja sopisin jonkun syliin.
Ehkä.

Lattialla luideni muotoiset ruumisteipit,
odottavat minua kaatumaan.

ps. kiitos Alexei♥
kirjoitan pian


5 kommenttia:

  1. taitosi kirjoittaa ei mihinkään ole kadonnut.
    Otan sua kädestä kiinni.

    VastaaPoista
  2. Minä nimesin sinut, käy kurkistamassa blogissani.

    VastaaPoista
  3. blogissani salaisuus sinulle.
    (minultakin, anteeksi.)

    VastaaPoista
  4. Jos hukumme samaan mereen, saatan sukeltaa ja hakea sinut sieltä pohjalta. Sopisit syliin, olisit kaunis, pohjalla, maan pinnalla, missä tahansa.

    VastaaPoista

sinä saatat olla juuri se
joka sattumalta minut pelastaa
meteoriitin alta.