torstai 29. heinäkuuta 2010

blue lips, blue veins



Kiitos
kun saitte minun jalkani
koskettamaan maan kantta
pitkästä aikaa,
minut muistamaan
että minäkin olen vain ihminen.



Suudelma
keskellä katua.
Eikö niin tapahdu saduissa
ja mykkäelokuvissa,
ei minun korkkiruuviksi taipuneessa
maailmassani.

Käsivarsissani on syviä mustelmia
ja teräviä hampaanjälkiä.
Minä ikävöin lumihiutaleita ja pitkähihaisia.
Tule syksy.

Elokuussa sataa meteoriitteja




9 kommenttia:

  1. tuntuiko se suudelma samalta kuin saduissa?
    (vai oliko se joku muu)

    VastaaPoista
  2. hui kuulostaa hurmaavalta!

    ja minä tahtoisin myös katsomaan meteoriittisadetta, mutta kuten tavallista, olin myöhässä.

    VastaaPoista
  3. toivon ettei sekään olisi ollut
    totta

    VastaaPoista
  4. sinä olet ihana, tiedän ja vaistoan sen.

    VastaaPoista
  5. olet pelastanut minut niin monta kertaa
    etten välitä
    vaikka se olisit sinä,
    joka repii pääni irti.

    VastaaPoista
  6. ehkä minä teenkin niin,
    tai ehkä olen yksin,
    vain minä seurana suunnaton taivas,
    tuikkivat tähdet ja meteoriittisade
    ehkä yksin, mutta sydämessä joku
    ehkä

    nautithan sinä meteoriittisateesta
    (ja syksy tulee, ihan pian se on jo täällä)

    VastaaPoista
  7. Kaipaatko viileämpiä muunkin takia kuin siksi, että voi pitää pitkähihaisia?

    VastaaPoista
  8. minusta on ihanaa saada ihmiset hymyilemään. ♥

    rakastan syksyä. saa kääriytyä isoihin villavaatteisiin ja juoda teetä.

    VastaaPoista

sinä saatat olla juuri se
joka sattumalta minut pelastaa
meteoriitin alta.