kellopelikertomuksia.

Mullan alla
arkussa
pelkään kuolemaa.

Se istui bussissa,
suu hymyili
mutta pirun silmillään
se paistoi ihooni polttopisteitä.
Kertoi muille
että
tuo on hullu
sairaalaan se kuuluu.
Minä olen kerännyt
piilotettuja lasinsirpaleita
sen taskusta.
Hullu se on.
Osaston sairaanhoitaja,
inhosi minua ja
kevyitä kilojani
silloin.
Nyt se saa nauraa
minulle ja lihalleni,
jota on liikaa.

Kirkkaanpunainen huulipuna
tahrii hampaita.
Kuinka kauan
maailmani onkaan ollut
verenpunainen?

Mielikuvitus on ainoa paikka,
jossa ei oo rajoja.
Minun rajani ovat liian ahtaat,
piirretty vinoon ja kieroon.