perjantai 7. toukokuuta 2010

the first thing to disappear








Pihalla sataa litroittain vettä
ja asfaltin ihohuokosista nousee kalan haju.

Tuntuu että olen löytämässä suunnan,
joku voisi luulla että käännyn oikealle.
Mutta väärä on ollut aina minun valintani.

Haluaisin istua kylpyammeessa
niin kauan,
että kadottaisin ääriviivani.
Jotenkin tuntuu että olen
enemmän elossa kuin pitkään aikaan,
mutta silti haihdun joka sekunti.
Katso minua sormien välistä.

hän ei tiedä vielä mitään.

mutta etsii kovasti.

ps. söin tänään jäätelöä
ja kostoksi maalasin
ranteet punaisiksi
.
Se oli hyvää jäätelöä.

9 kommenttia:

  1. Jäätelö on hyvää, mutta silti syön sen niin kylmänä ettei se maistu oikein miltään.

    VastaaPoista
  2. Ja minä rakastan sinua, ja haluaisin sinun kaltaisesi, tai sinut, tällaisina sateisina aamuina, jolloin ei nukuta.
    Jäätelö on hyvää. Ei punaista. Älä.

    VastaaPoista
  3. Ei ruoka sinulle pahaa tee, vaan sinä itse. Älä.

    VastaaPoista
  4. toivottavasti tapaamme joskus ja toivottavasti silloin sataa vettä.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. et ole ensimmäinen joka niin luulee. :>

    VastaaPoista
  7. Kaunista tekstiä. Kirjoitat ihanasti.

    Meidän äitimme ovat hyviä äitejä. He välittävät.

    VastaaPoista
  8. kirjoitat paljon paljon paremmin.
    halaus ♥

    VastaaPoista
  9. Saat syödä jätskiä ilman, että satutat sen jälkeen itseäsi. Ole hyvä itsellesi, tai edes vähän armollisempi, pliiis. ♥

    ...ja olen kateellinen, kirjoitat niin hyvin.

    VastaaPoista

sinä saatat olla juuri se
joka sattumalta minut pelastaa
meteoriitin alta.