perjantai 19. maaliskuuta 2010

ghost is not real.






En löydä vielä kylkiluitani,
mutta viisi kiloa on jo kulunut luideni ympäriltä,
valunut maahan ja
tarttunut jonkun toisen jalkapohjiin.
Kiipesin aidan yli koskemattomalle lumelle
ja tahrin sen lumienkeleillä.

Poistan numerot puhelimestani,
piirrän rystysiin arpia ja
kiipeän pähkinäpuun latvaan.
Putoan,
eikä minua satu.

Koska tämä on satu,
missä prinsessa saa prinsessan
ja
puoli kakkua
sekä ikuisen ystävän verenkiertoonsa
kertomaan kuinka huono hän on.


katoan
etsin
enkä löydä koskaan.

1 kommentti:

sinä saatat olla juuri se
joka sattumalta minut pelastaa
meteoriitin alta.